valoisuus

Kaksi konetta myöhemmin, oman koneen näyttö; mennyttä. Lainakone pojalta; mennyttä (tai ainakin huollossa nyt)Nyt vanhan läppärin raato, näppäimistö toimii (ja tietysti se keskusyksikkö), kuva ei tule. Paisti kaapelilla liitettynä pikkutelkkariin. Vähän on kuin 90-luvulla, mutta pääsepä koneelle. Vaikka kivoja on olleet ne pari päivää kun en ole päässyt.. Olen saanut jopa tehtyä jotain. Olen lukenut kakis kirjaa, kirjoittanut pari kirjettä. Käynyt kirjstossa, kahvilla siskon kanssa (on pyytänyt että tavattais ehkä vuoden.. Nyt toteutui ja oli ihanaa Ensi viikolla uudestaan)

Ps. Hyvää siis kuuluu, terpaia kuviot alkavat olla terapeuttia vaille valmiit Keskiviikkona kävin tapaamassa erästä terapeuttia (liian kalsea enkä häntä valinnut..) joka uskoi että olisin itsekin lukenut psykologiaa kun puhun sillä tavalla ja käytän sellaista sanastoa. Psykologian maisterin, sosiaalityöntekijän ja psykoanalyytikon (yhden ihmisen siis:) suusta ihan kiva kuulla. Ei ole siis ihan hukkaan mennyt oma itseni analysointi, opettelu ja terapointi (vaikka joku kysyikin että "maksetaanko itsen analysoinnista hyvin" -joko tyhmä tai typerä-) Olen koko sairastamisajan keskittynyt kuitenkin enemmän rakentamaan kuin hajottamaan itseäni ja ympäristöäni. Siis niin kuin psykoloisesti.

Pitkään aikaan ei ole tuntunut näin tasapainoiselta ja melkein tavalliselta ja toiveikkaalta. Vaikka viime viikolla reunat paukkuivat ja näytöt lensivät, on kovalevy sentään kunnossa. Tässä parin päivän aikana on tullut muutamaan otteeseen sellainen ahaa-elämys, että mullahan on asiat oikeastaan aika hyvin..

9.9 on palaveri työhönpaluu jutuista, niistä kimpaannun silloin aikaisemmin (sillon kun se kone lensi..) kun lääkärin mielestä olen muka "fiksu ja filmaattinen ja kykeneväinen mihin vain" ja "todella vahva kun pystyt noin kovan mielenmyllerrkyksen kekellä käyttäytymään ja keskustelemaan normalisti (raivo ja paniikit reutoo mua aina tuolla lääkärikäynnillä, hikoilen, tärisen ja näplään hermostuneena mtä vaan, harhailen katsellani, mutta pidän sen hallinnassa, siellähän reudotte enkä lähde mukaan ) ja fiksusti ja hallitsemaan sen kaiken paniikin sisällä ja käytäydyn normaalisti". Se on kuulemma suurta vahvuutta.

Käynnin jälkeen ei siltä tuntunt eikä lääkärin tsemppaukseksi tarkoitetut sanat tuntuneet kuin kiusaamiselta ja vittuiluta, mutta nyt täytyy sanoa, että jonkinlaista toivottua ja odotettua vaikutusta on ollut. Toimin niin kuin neuvotaan. Ja paljon on lääkäreien työssä psykologia, usko näin kuin minä uskottelen sinua uskomaan. Psykiatriaa. Lääkkeistä ei puhuttu mitään .)

En kai kovin kaukana tämän erän selättämisestä. Alan vähän uskomaan niin.